Jättiapinoita, atomiaseita ja Helsingin olympialaiset – Korkeajännityssarja 1954

12.10.2018 Tri Tuomio

Vuosi sitten ihastelimme Korkeajännityssarjan vuoden 1953 parhaita paloja ja nyt on vuorossa viiden numeron valikoima vuoden 1954 kattauksesta. Mukavan vuotuisen perinteen ainekset siis kasassa! Jotta Korkeajännityssarja 1953 löytäisi ansaitsemansa arvostavat kodit on aika hehkutella sitä hieman. Kirjakauppoihin ja sarjakuvadiilereille se löytää tiensä 24. lokakuuta 2018, eli juuri Helsingin Kirjamessujen alla. Kirjamessuosastoltamme löytyy tämä teos ja muu syksyn sato messuhintaan, vinks vinks!Korkeajännityssarja 1953 korkataan merenalaisissa tunnelmissa, sillä Merenalaisessa kaupungissa heittää herrasmiesseikkailija Rick Burtonin piippuineen merirosvojen armoille. Vai pitäisikö sanoa merenpohjarosvojen?Entisistä natseista on ennenkin tullut hyviä hulluja tiedemiesrikollisia, eikä tämänkään tarinan konna tuota pettymystä. Hyvin pian käy myös selväksi, että tämä on myös atomiajan seikkailu. Palaamme teemaan tämän kattauksen muissakin tarinoissa. Merenalaisessa kaupungissa tarjoaa alusta loppuun jähmeää vanhan hyvän ajan brittitoimintaa. James Bondin ystävät tykkäävät kyydistä varmasti.Seuraavassa tarinassa Martin Hews’in aarre talo (sic) palaamme tomerasti maan kamaralle, eli maanläheisempään toimintaan. Hieman tämän kattauksen muita herrasmiesseikkailijoita vähemmän herrasmiesmiesmäinen Henry Owston päätyy maailman rikkaimman taidekeräilijän palkkalistoille. Kyseinen keräilijä on keräillyt taiteen lisäksi parikin kappaletta kohtalokkaita kaunottaria ja ison gangsteriarmeijan.Pian vaikuttaakin siltä, että kovanyrkkinen päähenkilömme on päätynyt rikollispomon torpedoksi. No mitäpä sitä kunnon mies ei leipänsä eteen tekisi. Varsinkin kun on neitokin pulasta pelastettavana. Kilpailevan rikollispomon kätyreitäkin on riittävästi näyttäviin toimintakohtauksiin.Juuri toimintakohtauksista tämä tarina ansaitseekin korkeat pisteet. Nyrkit viuhuvat ja konepistoolisarjat rätisevät. Lontoon eliitin iltaelämä tarjoilee hienosti eskaloituvalle hulinoinnille upeat puitteet. Oman aikansa tuote, ja siksi herkullinen toimintapala. Tekstin määrä aiheuttaa ähkyn, mutta ylitse vedetty uho ja erittäin kovaksi keitetyt älyttömyydet viihdyttävät vaativaakin lukijaa. Tätä tarinaa on aika sekä runnellut että hionut.Merenpohjan ja Lontoon alamaailman jälkeen on aika siirtyä yläilmoihin ja ottaa kurssi kohti Maan kiertolaisia. Vaara uhkaa kuusta luottaa toimintaviihteen peruskaavoihin, eli hulluun tiedemieheen jolla on hassu nimi, salaiseen agenttiin, toiminnan mieheen ja pelastamista kaipaavaan hameväen edustajaan.Tosin tällä kertaa se pelastamista kaipaava nainen ei oikein luota miesten osaamiseen seikkailemisen jalolla saralla, ja päätyy juuri siksi mukaan tapahtumien ytimeen. Ja onpahan vielä oikeassakin. Syteen ja saveen olisi menneet herrojen kuviot ilman feminiiniä osaamista. Ja tämä kuvio toistuu heti seuraavassa seikkailussa.Bondeista tutuksi tulleella kuviolla siis edetään. Hullu tiedemies Zandor suunnittelee Maan valtaamista kuusta käsin. YK:n salaisen palvelun asiamies numero Andy Ross 1 ja lentäjäsankari Ross Collins vaimoineen iskevät kapuloita rattaisiin. Kuulostaa yksinkertaiselta, vaan ei ole, sillä Zandorin kätyrijoukko Kuussa tarjoa hyvät ainekset juonitteluihin, eli ennen loppurytinöitä ehti tapahtua paljonkin jännitystä nostattavaa vilunkipeliä puolin ja toisin.Näköispainoksen neljän seikkailu vie meidät vieläkin kauemmas avaruuteen. Sinänsä nerokas hyvä tiedemies professori Barringer lähettää Brian Dawesin koelennolle kuuhun, mutta unohtaa laskelmistaan kuun takana piileskelevän maata pienemmän Thor-planeetan, vaikka sen olemassaolo on matemaattisesti todistettu.Thorin vetovoima siis sotkee kuviota ja pian Brian huomaa olevansa kauko-ohjattavien jättiläisapinoiden, moroponien, vankina.Professori Barringer tuntee syyllisyyttä tapahtuneesta ja rakentaa nopeutetussa aikataulussa uuden raketin pelastustoimintaa varten. Brianin vaimo Stella livahtaa mukaan alukseen, vaikka luonnollisesti kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että tytöillä ei ole asiaa avaruuteen.Avaruus on asiasta toista mieltä, sillä Thorissa valtaa pitävien jättiaivojen edustajana toimii viehättävä Zaka, joka osoittautuu erittäin päteväksi liittolaiseksi myös asioiden mennessä “hieman” pieleen. Ainahan nimittäin on mahdollista, että kaikki Maan asukkaat eivät saapuneetkaan Thoriin rehellisin aikein, ja pian on jättiaivo rikki ja yhteiskuntajärjestys sekaisin. Onneksi professorin Barringerin positiivinen ote tekemiseen ja tieteilyyn kestää tämän kaiken.Vaarojen planeetta onkin kultakaivos tahallisen ja tahattoman komiikan, käppäscifin, vanhaksi menneiden asenteiden, jättiapinoiden, jättihyönteisten, jättihirviöiden ja atomiaseiden ystäville, eli hieman tiivistäen parasta parhautta. Hällas tai Hawkwind soundtrackiksi ja kyllä jytää!Sokerina pohjalla palaamme tiukasti Maan kamaralle ja kotoisen Helsinkiimme. Murhaaja olympialaisissa johdattaa leididekkari Lesley Shanen jousimiesmurhajuttua selvittelemään Helsingin olympiastadionille. Tästä keitoksesta on vaikea sanoa mitään spoilaamatta itse tarinaa, joten joudumme tarinan esittelyssä turvautumaan kuvanäytteisiin, joiden valitseminen oli haastavaa samaisesta syystä.Erittäin kimuranttia dekkarointia siis tarjolla. Adlon-nimisiä tahoja murhataan olympialaisissa salaperäisen jousiampujan toimesta. Epäiltyjäkin piisaa kiitettävästi. Alkuperäinen painojälki ei näköispainettunakaan tee tarinalle oikeutta, mutta autenttisuudesta ropisee täydet pisteet.Korkeajännityssarja 1954 sisälttää viiden tarinan vinkeän vilkaisun toisen maailmansodan jälkeisen viihdetarjontaan. Atomiaika tarjoaa sekä uhkakuvia että energisiä visioita yhä uusia maita ja mantuja valloittavasta ihmiskunnasta. Puhdasotsaista sankaruutta tasapainotetaan raadollisellakin ihmiskäsityksellä. Halutessaan nämä tarinat voi nauttia nostalgisena hömppäviihteenä, mutta tarkalle nykylukijalle on tarjolla mielenkiintoisia juonteita seurattavaksi. Ainakin tämä sarjakuvatoimittaja jää odottelemaan jatkoa vesi kielellä…