Ainakin allekirjoittaneelle uusi Tex-suuralbumi on aina Tapaus. Jos peruspokkareita vertaisi vaikkapa televisiosarjaan, niin nämä suuralbumit ovat samaa tarinajatkumoa jatkavia ja laajentavia ison budjetin elokuvia. Yleensä albumeissa pääsevät loistamaan myös perus-Texin tyylistä poikkeavat visualistit tarinapuolen pysyessä vankasti Tex-konkarien otteessa. Tämä peruskuvio pätee tälläkin kertaa, kun Finneganin rangerien kuvittajan roolin nappaa paremmin kauhusarjakuvista tuttu Mario “Majo” Rossi vanhan konkarin Mauro Bosellin pistellessä parastaan tarinapuolella.
Dampyrin tekijänä yö ja varjot ovat tuttua kauraa Majolle, eli tämä 1963 syntynyt sarjakuvantekijä taitaa valolla ja varjoilla leikkimisen. Tosin herra näyttäisi olevan kotonaan myös avaralla preerialla ja aurinkoisissa aavikkomaisemissa.
Mutta yöllisissä tunnelmissa hän todella loistaa…
Loistamaan pääsee myös Mauro Boselli, sillä useampia satoja Tex-tarinoita kahlannutkin saa tällä(kin) kertaa oikein mainiot kyydit. Tarinan alussa comanchet pyytävät Yön Kotkaa apuun, sillä heidän kimppuunsa hyökkäilee salaperäinen murhaajajoukkio, joka ei säästä naisia tai lapsiakaan. Comanchet syyttävät surmatöistä kapteeni Finneganin johtamia Teksasin rangereita, mutta entisten verivihollistensa kertomusta epäilevä Tex tovereineen lähtee rosvopäällikkö Robledon johtamien comancherojen jäljille.
Tästä eteenpäin tarinan kuvaileminen käykin hankalaksi, sillä tästä tarinasta ei Tri Tuomio todellakaan halua liikoja paljastella. Sanotaanko nyt näin, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa erittäin kimurantisti paketoituna. Eritoten Kit Willer johdatetaan kohtalokkaiden päätösten äärelle, sillä Finneganin ja tämän johtamien rangereiden kovaotteisuus tuntuu viehättävän nuorta Kitiä.
Bosellin taidoista kertoo osaltaan se, että tässä teoksessa ei juuri tyhjäkäyntiä esiinny. Kuvitusnäytteitä on vaikea valita jo edellä mainituista syistä, sillä juonesta uhkaa aina paljastua liikaa. Toimintaa kuitenkin piisaa, sillä comancherojen ja rangerien lisäksi lusikkaansa keitokseen iskevät myös yaquit.
Alleviivataanpa siis vain vielä lopuksi sitä tosiasiaa, että Maho todellakin loistaa uhkaavissa tilanteissa ja hahmoissa. Pisteet myös hahmojen ilmeikkyydestä. Lännenviihteen ystäville on jälleen tuttuja piirteitä bongattavana, sillä muutama hahmo on hyvinkin elokuvista tai televisiosarjoista tutun oloinen.
