Lokakuu on saapunut riesaksemme. Aurinko tosin paistaa, kuten hehkuttelupäivinä on tapana. Tällä kertaa lähdemme merille, eli kohkausvuorossa on kolmas Punaparta-kokoelma Aavelaiva. Luvassa on siis reipasta meriseikkailuviihdettä. Todellisuuspakoilu ei tästä juuri parane, kun osaavan käsikirjoittajan ja taitavan piirtäjän seurassa pääsemme halkomaan maailman meriä enemmän tai vähemmän rehellisten merimiesten seurassa. Esimerkiksi Black Sailsin faneille Punaparran ja kumppanien seikkailuja uskaltaa suositella varauksetta. Vähäpukeisuutta ja petihommien ihmettelyä ei tosin tapahdu, mutta juonittelua, tykkien jylinää ja epätoivoisia tilanteita piisaa.
Ensimmäisessä tarinassa Aavelaiva (1963) sukellamme seikkailuun Punaparran matkassa. Uhkarohkea kapteenimme päättää uhmata hurrikaania yllättääkseen vihollisensa. Hurrikaanin keskeltä löytyykin ongelmia aavelaivan muodossa. Kapteeni Morganin Bloodhunt paljastaa Punaparralle salaisuutensa ennen uppoamistaan, joten luvassa on aarrekartan salojen purkamista ja tietojen pimittämistä.
Punaparta uskottuine miehineen on syystäkin pihi aarrekartan paljastamien tietojen suhteen, sillä petollinen försti Morales on valmis omiin peliliikkeisiinsä. Pian Baba ja Kolmijalka joutuvatkin kiikuttamaan aarrekarttaa perinnöksi Ericille, mutta Moralesin kätyrit kintereillään, luonnollisesti. Näitä kilpajuoksuja on ilo seurata.
Toisessa seikkailussa Kuolleen miehen saari (1964) onkin sitten Ericin vuoro tarttua ruoriin. Pian Musta haukka suuntaakin eteläiselle Atlantille. Luvassa on sekä peilityyntä että pahinta mahdollista myräkkää.
Kap Hornin kiertämisessä on realismia siinä määrin vankasti mukana, että lukija pääsee aarrejahdin sijaan jännittämään Ericin ja kumppanien hengissä pysymistä. Tämä tarina sisältääkin erityisen paljon lukijan armotonta rääkkäämistä ja hienovaraista palkitsemista. Pisteet käsikirjoittaja Jean-Michel Charlierille siis.
Espanjalainen ansa (1965) palauttaa meidät teemaan, jossa Eric yrittää pinnistellä eroon merirosvon maineestaan ja kohti uraa rehtinä peruskipparina. Ihan ensimmäisen kohtalo heittää hänen kurssilleen merihädässä olevan espanjalaisen kaljuunan.
Kaljuunasta löytyy Länsi-Intian varakuninkaan veljentytär. Olikin jo aika saada naiskauneutta tähän seikkailukimaraan! Ja doña Inés Guzman de Peranda y Almontes osoittautuukin sangen pippuriseksi pelastettavaksi.
Ikävä kyllä neitokaisen sulhanen don Enrique on mallia Punaparran vanha uhri, joten Ericin menneisyys on taas kampittamassa hänen tulevaisuuttaan. Kaunottaren pelastumisen juhiminen vaihtuukin pian vakilapakokuvioihin. Ericin puolesta harmittaa, mutta lukijan kannalta jännempää toki näin.
Jean-Michel Charlierin juonikuvioissa riittää kiemuroita siinä määrin, että niiden perkaamiseen ei kannata käyttää tiheintä mahdollista kampaa, vaan keskittyä kyydistä nauttimiseen. Victor Hubinonin purjeita säästelemätön taide viimeistelee klassisen seikkailuelämyksen. Aavelaiva löytyy nyt sarjakuvakaupoista ja kunnollisen valikoiman omaavista kirjakaupoista. Ja tietenkin myös omasta verkkokaupastamme, jonka löytämiseen et tarvitse aarrekarttaa, sillä saaliin ääreen ohjaavat linkit löytyvät tuosta alta.
