Aku Ankka

Vuonna 1951 kukaan tuskin osasi kuvitella, että Suomen suosituimmaksi kuvitteelliseksi henkilöksi nousisi laivaston univormuun sonnustautunut pahantuulinen vesilintu. Sitten joulukuussa ilmestyi ensimmäinen Aku Ankka -lehti. Eksoottisen Ankkalinnan mukavuudenhaluinen ja onnettomuusaltis jokapaikanhöylä toi 1950-luvun Suomeen kiehtovan tuulahduksen suuresta maailmasta, mutta Akun hahmossa oli samalla jotakin perin tuttua ja helposti lähestyttävää. Tavataan sanoa, että Aku on kuin kuka tahansa meistä. Mutta riittääkö se selittämään pian 70 vuotta jatkuneen suursuosion?

Suomeen saapuessaan Aku oli jo aikamies, ja ankkasarjat elivät ensimmäistä kultakauttaan. Sittemmin kuolemattomaan maineeseen noussut käsikirjoittaja-piirtäjä Carl Barks (1901–2000) oli muovannut piirrosfilmien vitsihahmosta sarjakuvien monipuolisen ja uskottavan arkipäivän sankarin. Aku asuu lähiössä, kasvattaa kurittomia sukulaispoikiaan, tempoilee työpaikasta toiseen ja kärsii jatkuvasta rahapulasta. Vaikka sodanjälkeinen Suomi ei ulkoisesti juuri muistuttanutkaan Ankkalinnaa, arjen ongelmat olivat samat. Sarjiksissa ne vain ratkeavat helpommin, hauskemmin ja vauhdikkaammin!

Vaikka maailma kohtelee kaltoin ankanpoikaa, Akulla on tukenaan koko joukko sukulaisia ja ystäviä. Tupu, Hupu, Lupu, Mummo ja Iines olivat ilmestyneet tarinoihin jo 1940-luvulla Al Taliaferron ja Bob Karpin sanomalehtistripeissä, ja Barks tehtaili joukon jatkoksi kokonaisen ankkamaailman upporikkaine setineen, höyrypäisine keksijöineen ja sietämättömine serkkuineen. Akun itsepäinen ja välillä omahyväinenkin luonne pitävät kuitenkin huolen siitä, ettei elämä rakkaan lähipiirin rinnalla suju koskaan täysin kitkattomasti. Poikia pitää läksyttää, Hannulle pitää näyttää kaapin paikka, ja Iinekselle täytyy ehdottomasti hankkia kallis syntymäpäivälahja rahalla, jota Roope-setä ei suostu lainaamaan.

Barksin valtakausi päättyi vuonna 1966 taiteilijan jäädessä eläkkeelle, mutta ankkasarjoilla oli siinä vaiheessa jo laaja ja osaava tekijäkaarti. Vicar, Daniel Branca, Al Hubbard, Marco Rota ja monet muut lahjakkaat ammattilaiset jatkoivat tarinointia mestarin viitoittamalla tiellä – mutta uskaltautuivat aika ajoin myös aivan omille poluilleen. Akusta tuli agentti, astronautti, aikamatkaaja, fantasiamaailmojen sankari… Viimeistään silloin huomattiin, että Paratiisitien laiskanpulskea riippumatontäyte venyy yllättävän moneen muotoon. Mutta oli seikkailu kuinka huima tahansa, lopussa Aku palaa yleensä maan pinnalle ja kiiruhtaa kotiin nuolemaan haavojaan.

Aku ei useinkaan opi erehdyksistään – tai jos oppii, läksy unohtuu seuraavaan seikkailuun mennessä. Ehkä juuri siinä piilee hahmon pitkän suosion salaisuus. Sukulaiset, ystävät, vihamiehet, arjen haasteet ja elämän yleinen arvaamattomuus pakottavat Akun mukautumaan kummallisiin vaatimuksiin ja vääntymään moneen solmuun. Kun kriisi on ohi, elastinen sankarimme lumpsahtaa taas tuttuun, vaivannäköä kaihtavaan muotoonsa – yleensä sohvalle tv:n eteen. On mukava ajatella, että maailmassa on jotakin niin muuttumatonta.

Järjestä

Aakkosjärjestys
Halvin ensin
Kallein ensin
Suosituin ensin
Uusin ensin