Roope Ankka

Moni meistä tahtoisi varmasti olla maailman rikkaimman pohatan lähin perillinen. Vaan entäpä maailman piheimmän penninvenyttäjän palkaton apulainen? Ankkalinnassa nämä arvonimet kulkevat valitettavasti käsi kädessä. Pankkiiri Roope Ankka pitää huolen siitä, etteivät lähiomaisetkaan pääse käsiksi hänen käteisvaroihinsa muuten kuin kolikonkiillotusrätin välityksellä.

Carl Barks (1901–2000) loi upporikkaan Roope-sedän vastapainoksi aina pennittömälle Akulle vuonna 1947 ilmestyneeseen seikkailuun Joulu Karhuvuorella. Suomessa ankat tunnettiin silloin vain satunnaisista sanomalehtisarjoista, ja oman lehtensä perhe sai vasta neljä vuotta myöhemmin. Aku Ankassa Roope oli mukana alusta asti – ensimmäisen kerran tarinassa Kun taivaalta satoi rahaa numerossa 6/1952 – mutta Karhuvuorelle suomalaislukijat pääsivät vasta vuonna 1958.

Kun miljardöörin ja sisarenpojan (niin, Roope-setähän on oikeasti Akun eno) ikimuistoinen ensikohtaaminen viimein julkaistiin, kitsas kääkkä oli siis lukijoille jo vanha tuttu. Mutta se ei menoa haitannut! Rakastettavasta mutta raivostuttavasta rahanhaalijasta oli tullut pohjattoman vaurauden synonyymi. Jokainen lottovoittaja on varmasti saanut kuulla olevansa ”rikas kuin Roope”.

Vaikka Roopesta piti alun perin tulla pelkkä kertakäyttöinen sivuhahmo, Barks oivalsi pian luomuksensa mahdollisuudet. Hän kehitti yksioikoisesta rahakasan vaalijasta suurten seikkailujen alullepanijan, jolla oli aina tähtäimessään jokin muinainen aarre tai ennennäkemätön bisnesidea. Roope raahasi Akun ja pojat kotikaupungistaan kaukomaille ja avarsi sarjojen maailmankuvaa – usein Barksille rakkaan National Geographic -lehden artikkelien tukemana. Monessa liemessä keitetty ja omaisuutensa kovalla työllä ansainnut ankkavanhus toi tarinoihin myös historiallista syvyyttä.

Barks jäi eläkkeelle vuonna 1966, eivätkä häntä seuranneet käsikirjoittajat rohjenneet kajota Roopen perusluonteeseen. Hahmo asettui tuttuun ja turvalliseen uraan… kunnes muuan kentuckylainen insinööri päätti koetella taitojaan lapsuutensa suosikkisarjakuvan ohjaimissa. Don Rosa (1951–) kokosi yhteen kaiken, minkä Barks oli Roopesta paljastanut, ja alkoi jalostaa sankaria – sekä eteenpäin että varsinkin taaksepäin.

Roopen 1950-luvulla ohimennen mainitsemista nuoruuden kommelluksista syntyi Rosan käsissä kokonaisia uusia seikkailuja, joista muodostui lopulta muhkea, kaikkine sivujuonineen 21-osainen miljardöörin muistelmateos Roope Ankan elämä ja teot. Rosa ratkaisi sarjoissaan monta barksisteja vaivannutta perimmäistä kysymystä – muiden muassa sen, miksi Skotlannissa lapsuutensa viettänyt pohatta vaalii ensilanttinaan amerikkalaista kymmensenttistä.

Don Rosa jätti piirtäjänuran vuonna 2008, mutta Roopelle oli silloin jo löytynyt uusi suunta.

Piinkovan kitupiikin varhaisissa vuosissa riittää loputtomasti tutkittavaa! Viimeisimmät paljastukset nähdään kotoisen Kari Korhosemme (1973–) kirjoittamissa ja piirtämissä Klondiken- ja Ankkalinnan-päiväkirjat-tarinoissa, jotka kääntävät aivan uusia kiviä aikamme suurimman seikkailijan ja liikemiehen kulkemalla polulla. Harvalla sedällä (siis enolla) on näin huimia muisteloita kerrottavanaan!

Järjestä

Aakkosjärjestys
Halvin ensin
Kallein ensin
Suosituin ensin
Uusin ensin